Lisäys: Ei tule kuvaa laukusta. Mulla oli 8 kerää Easya ja 2 niistä ei huopunut. Mä en voi ymmärtää miksi. Ne oli kaikki samaa huopuvaa lankaa, mutta...

Sekalaista kasaa huopuvia lankoja olen neulonut kassiksi. Kunhan se käy pesukoneessa, niin sitten otan kuvan. Itse kassin tein Easysta, jostain oli kertynyt eri värisiä keriä, punaista, mustaa ja vihreää. Sisätaskun ja olkahihnan neuloin "mistälie" langasta. Lopputulos on varmaankin kiva tai sitten ei :-)

Mahdollisen kuvan tulen ottamaan uudella kameralla, Olympus *jotain*. Siinä on aika monta toimintoa, rutkasti enemmän kuin vanhassa kamerassa. Nyt voisin katsoa kuvia kamerasta television kautta (entisellä kameralla ei ollut mahdollista), mutta se ei onnistunut. Pitää tutkia asiaa uudestaan. 

Ei-niin-uutta on ystävien vähyys. Aiheen toi pinnalle mielenkiintoinen tapahtuma. Ensin avioero vei ison osan ystävistä. Sitten työttömyys vei lähes kaikki loput. Ja kun mielialani laski työttömyyden myötä (en ole jaksanut olla aloitteellinen ystävyyksien suhteen), niin taas hävisi ystäviä. Työttömyys on tarttuva tauti, sitä pelkäävien pitää pysyä kaukana. Nyt olen töissä. Näin sattumalta erään entisen ystävän, mä olisin taas kelvannut ystäväksi. Mua nauratti koko tilanne. Miten se voi vaikuttaa ystävyyteen olenko sitten töissä, työtön tai eläkkellä tai jotain muuta?

No, tosin tämä töissä käyntikin vähentää ystäviä. Jotkut kun voivat tavata vain päivällä, illat ja viikonloput on varattu miehelle.

Mutta käsityöterapeuteissa ei ihmisiä lokeroida, kaikki kelpaa. Saa olla töissä, työtön tai äitiyslomalla, kaikki ollaan tasa-arvoisia. Eikös niin? Käsityöt yhdistää. Lauantaina aamupäivällä myös taikasormet yhdistää Areenalla.