Mikä tässä elämässä on tärkeintä? Käsityöt...  Ensin taustatietoa: toimin taksikuskina viikko sitten ja sain palkaksi pullon puolukkamehua (100 % itsetehtyä), vaihtotalous on ihana asia! Lauantai-aamuna pojat rötkötti olohuoneessa katsoen televisiota ja syöden aamiaista. Ja sitten jotenkin pienemmän pojan jalka osui puolukkamehu lasiinsa joka tietenkin kaatui. Lasillinen kaatunutta mehua on PALJON. Minä sitten aloitin pelastustyöt ja mistä ne alkoi? Tietysti käsitöistä! Kylpyyn "pääsivät" keskeneräinen neulottu laukku, ristipistoin tehtävä keiju ja keltainen lankakerä, josta on tulossa pitsiä. Oli siinä pari muutakin keskeneräistä työtä, mutta ne olivat onneksi muovipusseissa eivätkä kastuneet. Ryntäsin siis niiden kanssa heti kylpyhuoneeseen pesulle. Seuraavaksi annoin kaukosäätimen isommalle pojalle kuivattavaksi ja itse kuivailin pari alle jäänyttä kirjaa, jotka saivat osakseen vain muutaman pisaran. Sitten parketin kuivailua ja lopuksi sitten sohvan kimppuun, joka sai suurimman osan mehusta päälleen. Sohvassa on nyt ruma läiskä, mutta ei se mittään kunhan vaan käsityöt sain puhtaaksi :-)

Tohtori soitti mun magneettikuvauksen tulokset; selkäytimeni sisällä olevat alienit ovat pysyneet tismalleen samanlaisina kuin vuosi sitten -> luultavasti synnynnäisiä. Ei aihetta mihinkään ellei tule jotain uusia oireita.

10 kilon pudotusurakka on taas 500 grammaa lähempänä :-)

Ja sitten synnytys-asiaa. Aina kun synnyttää jotain, niin jää jäljelle ylimääräisiä "roippeita". Vrt vauva -> istukka yms. Eli kun synnytetään 102. dalmatialainen niin jäljellä jää tämä

43372.jpg

Dalmatialaisesta jälkeen jääneet langat muuttuivat siis pipoksi, ja täällä kertaa voisi sanoa köyhäinapulankojen sijasta vaikka jätehuoltolanka (epämääräiset lankakerät siirtyy paikasta toiseen...)

Luen kirjaa, jonka esipuhe alkaa seuraavin sanoin:

Voidaan kiistellä siitä, onko alkuperäinen kirjasarja saatanallinen vai ei, mutta tämä kirja on sitä ehdottomasti. Se on huonosti kirjoitettu, uskomattoman törkeä ja sisältää ruumiillisiin toimintoihin liittyviä vitsejä, jotka nolostuttaisivat ketä tahansa viisivuotiasta...

Kirjasta lisää jonain päivänä.

Olympiaveikkaukseni meni oikein hyvin. Ainut selkeä ylilyönti oli Palander, mutta sekin vain parin sentin takia :-(    Toisaalta Poutiainen ja Puurunen yllättivät minut sijoittumalla huomattavasti veikkaustani paremmin.  Veikkaukseni meni niin hyvin, että "joudun" ostamaan bambupuikkoja (sitä en kyllä tiedä että mistä mä niitä saan) ja joudun käymään syömässä kiinalaisessa ravintolassa.