Anthony Capellan, lontoolaisen esikoiskirjailijan, kirja Ruokaa amore on selvästi suunnattu kaikille niille, jotka ovat joskus unelmoineet olevansa nuoria naisia Roomassa rakastumassa italialaiseen ruokaan (ja mieheen...).

Jos tahtoo lukea erinomaisesti kirjoitettua proosaa, niin tämä kirja pitää jättää väliin.Huomaa, että kirjailija on vasta esikoisteoksensa kirjoittanut. Mutta jos tahtoo lukea ihania kuvauksia italialaisesta ruuasta ja miehistä, jonkin verran kuvausta maailman ihanimmasta kaupungista, niin sitten tämä on täysin oikea kirja.

Ruokaa amoressa on paljon suomentamattomia italian kielisiä sanoja (pääosin ruokasanastoa, mutta myös "tuhmia juttuja") ja lisäksi vihjeitä siitä miten ruokaa voidaan käyttää "lähemmässä ihmiskontaktissa". Paljas iho, kylmää jäätelöä...

Pari esimerkkiä kirjasta:

Sinä iltapäivänä Benedetta laittoi pasta con funghin lisäksi salama da sugoa, jota Ferrarassa perinteisesti syödään häissä: jauhetusta sianlihasta, maksasta ja kielestä tehtyä mausteilla ja viinillä höystettyä ruokaa, jonka väitetään pitävän sulhasen potenssia yllä.

"A faccia dd'o cazzo!" henkäisi joku muista kokeista.  (=kikkelin naama tai vaikkapa voi perhana)

Mä "ahmin" kirjan parissa päivässä, koska haluaisin niiiiin kovasti tavata kirjassa esiintyvän Brunon, joka kokkaisi mulle niitä ihania ruokia ja mä lihoisin 10 kiloa kuukaudessa....