Ensi tiistaina minusta tulee työnhakuklubilainen, kaikki tiistait klo 9-12 työvoimatoimistossa kunnes työllistyy tai 3 kuukautta tulee täyteen

Hyviä puolia
  • joka kerralta tulee 8,- x-korvausta (unohtui sana mielestä)
  • joka kerralta tulee muutosturvan takaama korotus päivärahaan
  • saa apua työhakemusten yms papereiden kirjoittamiseen
  • saa kirjekuoria, postimerkkejä yms tarvikkeita hakemusten lähettämiseksi
  • ehkä jotain muutakin
Huonoja puolia
  • pitää olla keskikaupungilla jo kello 9 (siis aamuyöstä!)
  • kolmisen tuntia ilman käsitöitä aiheuttaa vieroitusoireita
  • mihin hakemuksen kirjoittamiseen siellä saa apua, jos ei ole mitään työpaikkoja haettavana?
  • mutta väliöäkäs näillä huonoilla puolilla, kun hyvien puolella on rahan lisääntyminen!
Huomaakos kukaan, että tämä näyttäisi olevan hieman positiivisempi viesti kuin aiemmat? Vaikka olenkin vielä vaan työtön, rahaton, miehetön ja muutenkin surkimus. Mutta aurinko paistaa ulkona ja jääkapissa on jähmettymässä ihanan makuinen pikkuleipätaikina.

Tuosta miehettömyydestä tuli mieleeni yksi lehtijuttu jonka kerran luin. Siinä puhuttiin siitä kun unelmien prinssejä / prinsessoja löytyy vaikkapa kaupan kassajonosta tai kirjastosta. Tätä blogia lukee ainakin yksi kirjastontäti, niin haluaisin sinulta komentin asiaan. Syntyykö sinun työpaikallasi usein kuumia romansseja? Mitkä hyllyjenvälit on parhaita siihen asiaan? Kannattaako mennä bongaamaan miehiä dekkarihyllylle? Käsityökirjahyllylle ei kai kannata mennä. Tarkkaile nyt kunnolla kirjastoasi ja jaa kokemuksesi meille kaikille sinkuille, jotka etsimme (enemmän tai vähemmän) aktiivisesti kumppania, jonka kanssa lukea yhdessä ensi viikolla julkaistavaa H. Potter kirjaa.