Elämä tai joku muu vastaava systeemi vaikuttaa siihen, että olen nukkunut tosi huonosti lähiyöt. Pinna on kireällä ja kärsivällisyys nollilla. Eilen meinasin räjähtää rehtorille (aloitin siis viime viikolla työt paikassa, jonka pomona on rehtori).

Ensinnäkin murrosikä. Täällä Pohjois-Karjalassa ei yleensä esiinny kyseistä tautia, mutta minä olen sen junantuoneena tuonnut mukanani. Meidän pojilla on sitä tautia sitten koko maakunnan edestä. Ja se, että väitän ettei murrosikää ole täällä, perustuu kyselyihin. Poikien vanhempainilloissa kouluissa olen pyytänyt / kysellyt / anonut vertaistukea tähän kamalaan aikaan, mutta en ole saanut kun kenenkään muun lapsella ei ole murrosikää. Parilla ystävällä on samanikäisiä lapsia, eikä murrosikää. Vanhemmalla se on kestänyt nyt 4 vuotta, nuoremmalla yhden vuoden. Eikä loppua ole näkyvissä. Se on niiiiiin vaikeaa. Kun olisi edes yksi rauhallinen päivä välissä, niin se jo auttaisi. Mutta.... Miten ihmeesä voisin saada lähes 2 metrisen 16-vuotiaan raivotautisen jätkän järjestykseen? Elämä ei ole helppoa ja äidin elämä on ihan perseestä. PAH!

Toiseksi enoni. Sukulaisia on mulla alle 10 ja nyt yksi niistä on teho-osastolla hengityskoneessa nukutettuna. Oikaisi Matinkellarin rappusissa. Tuo ravintola on itäisellä Uudellamaalla, minäkin olen siellä nuorena käynyt. On ainut ravintola, jossa olen käynnyt veljeni kanssa yhdessä ryyppäämässä. 

Kolmanneksi kaikki muut ihmiset. Miksi yksisuuntaista kevyenliikenteenväylää pyöräillään väärään suuntaan? Miksi pitää kävellä monta ihmistä rinnakkain niin ettei pääse pyörällä ohi ja kun soittaa kelloa niin ruvetaan huutamaan kiukkuisesti häirinnästä? Miksi ulkoilutetaan koiria niin että kävelee itse tien toista reunaa ja koira toisella puolella, hihna välissä? Miksi autoilijat eivät käytä suuntamerkkiä? Miksi ihmiset valehtelee? Ja koska hemmetissä on se kesäkuun loppu, jolloin oviremontin jälkityöt tehdään?

Neljänneksi minä itse. Miksi minun pitää olla tällainen? Miksi hermostuttaa se, että autot meinaa ajaa päälle? Miksi en viitsi pyöräillä ihmisten / koirien päälle, kun kerran kävelevät miten sattuu? Miksi en osaa olla välinpitämätön?