Mulla on hyviä ja huonoja uutisia. Huonoja taitaa olla vain yksi, joten se ensin. Ei tullut työpaikkaa viime viikkoisen haastattelun johdosta. Olin kuulemma erittäin hyvä haastattelussa mm minulla ei ollut ylimääräisiä liikkeitä (en kai sitten kaivellut nenääni tms...) ja puhuin rauhallisesti (oho!), sitten se kuulemma oli tosi hyvä, että tunnustin suoraan ja rehellisesti jos en osannut johonkin vastata tai etten tiennyt asiasta mitään (tämä oli se juttu jossa luulin mokanneeni). Mutta kun en tiennyt kehitysvammaisesten koulutussuunnittelusta  paljoakaan mitään, niin työtä ei tullut. Mieliala synkkeni pakkasen puolelle, mutta eihän tässä muutakaan voi kun mennä porskuttaa eteenpäin ja toivoa seuraavaa työhaastattelua.

Olen taas lähempänä lankaostoksia. Viikossa on läskiä kadonnut 800 grammaa. Yhteensä tänä vuonna tasan 4 kiloa ja tavoitteeseen siis 6 kiloa. :-) :-)  :-)

Edellisen viikon suuren kangassiivouksen jälkimaininkeja olen toteuttanut. Vaatevarastoni on melkein kaksinkertaistunut, kun olen tehnyt valmiiksi löytämiäni puolivalmiita vaatteita. Yhdestäkin hameesta puuttui vain nappi ja napinreikä, vaan ei puutu enää. Ompelukone on surissut päivittäin  jo melkein viikon ajan.  Ristipistoja  olen tehnyt jossain määrin ja myös neulonut. Loppuviikosta saattaa olla  kuviakin  tiedossa.

Ja sitten vielä yksi hyvä uutinen leipomis-linjalta. Unkarilainen lapseni ihastui suomalaisiin lihapiirakoihin ja tahtoo reseptin. En ole oikein semmoista reseptiä löytänyt, joten piti ryhtyä itse kehittelemään. Tein suurin piirtein munkkitaikinan (ilman sokeria) täytin liha-riisiseoksella ja uppopaistoin rypsiöljyssä, lopusta taikinasta tein munkkeja. Ällistyttävää, mutta totta! Niistä tuli ihan oikean lihapiirakan makuisia (ei niistä munkeista...). Mulla kävi pari vierasta joille tarjosin niitä, ja he sanoivat samaa (jolleivät sitten olleet vain  kohteliaita...).