Mulla on hyviä ja huonoja uutisia. Huonoja taitaa olla vain yksi, joten
se ensin. Ei tullut työpaikkaa viime viikkoisen haastattelun johdosta.
Olin kuulemma erittäin hyvä haastattelussa mm minulla ei ollut
ylimääräisiä liikkeitä (en kai sitten kaivellut nenääni tms...) ja
puhuin rauhallisesti (oho!), sitten se kuulemma oli tosi hyvä, että
tunnustin suoraan ja rehellisesti jos en osannut johonkin vastata tai
etten tiennyt asiasta mitään (tämä oli se juttu jossa luulin
mokanneeni). Mutta kun en tiennyt kehitysvammaisesten
koulutussuunnittelusta paljoakaan mitään, niin työtä ei tullut.
Mieliala synkkeni pakkasen puolelle, mutta eihän tässä muutakaan voi
kun mennä porskuttaa eteenpäin ja toivoa seuraavaa työhaastattelua.
Olen taas lähempänä lankaostoksia. Viikossa on läskiä kadonnut 800
grammaa. Yhteensä tänä vuonna tasan 4 kiloa ja tavoitteeseen siis 6
kiloa. :-) :-) :-)
Edellisen viikon suuren kangassiivouksen jälkimaininkeja olen
toteuttanut. Vaatevarastoni on melkein kaksinkertaistunut, kun olen
tehnyt valmiiksi löytämiäni puolivalmiita vaatteita. Yhdestäkin
hameesta puuttui vain nappi ja napinreikä, vaan ei puutu enää.
Ompelukone on surissut päivittäin jo melkein viikon ajan.
Ristipistoja olen tehnyt jossain määrin ja myös neulonut.
Loppuviikosta saattaa olla kuviakin tiedossa.
Ja sitten vielä yksi hyvä uutinen leipomis-linjalta. Unkarilainen
lapseni ihastui suomalaisiin lihapiirakoihin ja tahtoo reseptin. En ole
oikein semmoista reseptiä löytänyt, joten piti ryhtyä itse
kehittelemään. Tein suurin piirtein munkkitaikinan (ilman sokeria)
täytin liha-riisiseoksella ja uppopaistoin rypsiöljyssä, lopusta
taikinasta tein munkkeja. Ällistyttävää, mutta totta! Niistä tuli ihan
oikean lihapiirakan makuisia (ei niistä munkeista...). Mulla kävi pari
vierasta joille tarjosin niitä, ja he sanoivat samaa (jolleivät sitten
olleet vain kohteliaita...).
maanantai, 30. tammikuu 2006