Eilinen oli varsinainen onnepäivä, 3 ihanaa ja onnellista tapahtumaa.
- Käsityöterapeuttien tapaaminen. Mukavaa jutustelua, naurun aiheita, tietoa ja sivistystä. Varastossa pölyjä keränneen rattikelkan sain diilattua eteenpäin. Kotimatkalla kaatuminen ei tosin ollut suuri onnenhetki, paitsi siten ettei mikään luu mennyt poikki. Täällä on nyt kolmatta päivää tosi kamala keli, ihme etten ole kaatunut fillarilla kuin kerran. Reisi, polvi ja sääri ovat nyt sen näköisiä ettei täällä voi julkaista kuvaa, no ehkä k-18 merkinnällä voisi...
- Opiskelen taas ranskaa, liikeranskaa kauppatieteilijöiden kanssa tiistai- perjantai-aamuisin klo 8-10. Ja kun eilen aamulla sinne pyöräilin, niin silloinhan on pimeää ja pyörään tarvitaan valot. Mulla on semmoinen patterivalo, jonka aina nappaan kassiini, kun olen parkkeerannut pyörän. Niin tein eilenkin. Opiskelin ranskaa, mm mitä ovat OY, KY, AY ranskaksi. Kävin ravintola Puistoon tutustumassa, ystävä tarjosi siellä teen ja croisantin. Ja sitten kotiin. Iltapäivällä siivosin kassiani terapeuttien tapaamista varten. Laukussa ei ollut kuin puolikas lamppu! Talossa oli paikalla 4 murrosikäistä, mutta luultavasti he osasivat kaikki ne sivistyssanat jotka suustani päästin, muutamaan kertaan. Sitten tuli mieleeni, että kun aamulla yliopistolla laitoin pyörää lukkoon niin lamppu jotenkin nyykähti. Olisiko silloin tapahtunut jotain lampulle? Lähdin terapeuttien tapaamiseen hyvissä ajoissa, tarkoituksena pyöräillä yliopiston kautta. Heille jotka eivät tunne Joensuuta, niin kampus on ihan lähellä keskustaa ja tapaamispaikkamme kaupunginkirjasto on siitä parin korttelin päässä. Ja mitä ällistyttävintä, niin siellä osa mun fillarinlampusta killui jäätiköllä fillaritelineiden alla. Sain hyvän lampun korjattua!
- Posti. Tuli paketti, josta voitaisiin sanoa "reissussa rähjääntynyt". Yli kuukauden oli seikkaillut. Sain sen ympäriltä monta hyvää paksua kuminauhaa. Suuret kiitokset lähettäjälle. Tässä häivähdys siitä mitä sain. OI mitkä värit!
Valitin käsityöterapeuteille sitä, että kun nyt olen tämän vuoden pistellyt vain sitä yhtä ja ainutta työtä. Ja tulen pistelemään sitä koko vuoden varmaankin, niin tässä blogissa ei tule olemaan koko vuonna käsityökuvia. Käskivät lisätä tänne vaihekuvia. Niinpä tietysti!
Läheltä kun on kuvannut, niin kultalangan solmut ja muut metkut näkyy liian hyvin. No, se on se käsillä tehdyn leima, ei ole teollista tuotantoa...
