Toukokuun toverilta sain nämä
Hänellä tuntuu olevan ihana nuottileimasin, kortista päätellen. Pussissa on kaikenlaista pikku härpäkettä, mä tykkään niistä! Kiitos vielä.
Sitten sain tämmöistä
kun ehdottelin Nessen budoaarissa ilmapallojen särkemistä. Ouh millaisia keiju kiiltokuvia! Noi jalat on ihanan pulleroisia :-) Kiitos!
Ja tästä se sitten alkaa
Suvun ainut tyttölapsi on jo puolivuotias, aloitin valmistelut 2- tai 3-v synttäreille. Kantokoppa on virkattu ja peitto neulottu. Peitto on leskenlehtihuivi, josta piti ihan oikeasti tulla huivi, mutta... Tuli niin leveä ja lanka loppui ja lanka (mohairin tapainen) oli niin hankalaa purkaa, joten kaulahuivista tuli nuken peitto. Ompelin siihen kankaan toiselle puolelle ja brodyyriä koristeeksi. Kelvannee sitten joskus Moonalle.
Tuosta ompelusta sen verran, että ompelukoneelle kävi eilen illalla hassusti. Ompelin ensin tuon peiton, sitten pienemmän pojan housuihin uuden vetoketjun, paikkasin omat housuni, ompelin uuden taskun isomman pojan housuihin (kun olin ottanut toisen takataskun paikkausmateriaaliksi ko housuihin ja se olikin totaalisesti väärin) ja kun olin ompelemassa entisestä keittiön verhosta uutta pöytäliinaa terassin pöydälle kuului poks! Neula katkesi, mutta se katkesi sieltä yläpäästä ja se katkennut osa jäi sinne "jutun" sisälle. Joten eihän sitä saanut uutta neulaa tilalle. Nyt olen ihan ymmälläni, kai se pitää viedä huoltoon. Pah! Pöytäliina sai jäädä kesken, mutta isomman pojan toisistakin housuista olin poistanut takataskun, ja se piti vielä saada ommeltua. Lähdin siis turvautumaan naapuriapuun. Naapurillani oli samanmerkkinen (ruotsalainen) ompelukone kuin minulla, mutta jokusen vuoden vanhempi, tarkalleen ottaen ainakin 30 vuotta vanhempi. Sillä ompeli farkkuihin taskun tosi jämäkästi.
Aamulla saksista korvaan ja illalla ompelukone rikki, mielenkiintoinen päivä. Ai niin liittyi siihen vielä muutakin, rivitaloasujan ihanuuksia: känkkäränkkänaapuri. Meillä on ensi viikolla katselmus yhden pienen koiran takia, saako olla pihalla vai ei....
